Toimin prikaatin portilla sotilaspoliisina ja tehtäväni oli valvoa ketkä portista sisään pääsevät. Henkilökunnalla oli esittää aina pyydettäessä henkilökortti ja homma toimi aina hyvin.

Välillä kuitenkin portille tuli vieraita, joita ei päästetty sisään ennen kuin oli varmistettu, että vieraalla on todellakin tapaaminen jonkun kanssa. Monesti vieras sai vielä saattajankin päävartiosta.

Kerran portille kurvasi 80-luvun valkoinen VW Jetta ja katolla liehui ISO Israelin lippu. Harmaantunut partasuinen mies tulee kukkakimpun kanssa:

A: Terve! Minulla on tapaaminen komentajan kanssa!
M: Ahaa, minun pitää vain tarkistaa asia ja sitten päästään asiassa eteenpäin. Kuka te olette?
A: JUMALA!
M: Mithä?
A: Minä olen Jumala ja haluan tavata komentajan heti.

Naurua pidätelläkseni menen soittamaan päävartioon ja selitän tilanteen. Saan virallisen vastauksen, että komentajalla ei ole tapaamista jumalan kanssa tänään.

M: Olen pahoillani, teillä ei ole tapaamista komentajan kanssa.
A: Onpas!
Käydään pieni väittely, mutta lopulta mies luovuttaa.

A: No anna sit edes nämä kukat komentajalle!
Mies sanoo ja lyö kukkaset käteeni. Kääntyy paikoillaan, kiiruhtaa autolle ja lähtee lippu tuulessa heiluen Jetallaan kohti uusia seikkailuja.