Tällä kertaa henkkareita ei kyseltykään kioskilla tai kaupassa kaljanoston yhteydessä, vaan meillä pankissa.
Tiettyjä juttuja, kun ei voida tehdä ilman, että henkilöllisyys on tarkistettu. Tai itse asiassa aika harvassa on ne jutut, joita voidaan tehdä ilman henkilöllisyyden tarkistamista.

Erityisesti väestömme alkoholisoitunein osa on hyvä unohtamaan (tai hävittämään?) henkkarinsa, ja välillä sossun rahojen nosto tililtä ei käykään niin helposti. Automaattikortitkaan kun ei pysy tallessa.

M: Hei, nostoa varten pitäisi nähdä henkilöllisyystodistus…
A: Eioomukana!
M: Olen pahoillani, emme voi antaa teille rahaa ennen kuin varmistumme, että olette oikeutettu nostamaan rahaa tältä tililtä.
A: Kyllä mä mut tunnet! Kävin viime kuussa kans täällä!
M: Voi olla, mutta henkilöllisyys meidän pitää silti tarkistaa. En valitettavasti muista kaikkia asiakkaita näöltä.
A: No oota… MAAAKEEE! Make oottaa tuolla aulassa. Se voi kertoa kuka mä olen!

Asiakkaiden suureksi pettymykseksi myöskään “Maken” sana ei riittänyt. Ja heti vahtimestarin pyydettyä asiakkaat lähtivätkin sitten etsimään kadonneita henkkareita.
Eihän siinä muuten, mutta kun tämä meinaa vielä toistua aika useasti. Tosin välillä “Make” on “Pera” tai “Kaitsu”