Erityisesti monien oppilaiden vanhempien mielestä opettajan ammatti on nykyään asiakaspalveluammatti ja oppilaat ovat asiakkaita. Ja “asiakas on aina oikeassa” pätee…

Eräällä oppilaalla oli viime vuonna kovin monta “luvatonta” poissaoloa, jonka tiimoilta soitin “asiakkaani” vanhemmille kysyäkseni, että liekö poissaoloille ihan oikea syy (joskus oppilaat eivät muista kertoa, että joutuvat olemaan poissa esim. lääkärin tms takia).

“MEIDÄN TYTTÖ EI OLE LINTSARI!”, aloitti oppilaan isä tiukasti selitettyäni puhelun syyn.
M: Enhän sitä toki väitäkään. Vaan nimenomaan haluan selvittää, että mikä poissaolojen oikea syy on ollut.
A: SYITÄ VOI KUULE OLLA MONIA! MEIDÄN TYTTÖ EI LINTSAA!
M: Aivan, ja että saadaan poissaolot selvitettyä, niin meidän pitäisi saada teiltä vahvistus näille poissaoloille…

Tätä sitten toisteltiin jonkun aikaa, kunnes ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa poissaolot selvitetyksi.
Muutenhan kohta olisi varmasti käynyt kutsu rehtorin puhutteluun “lintsausväitteistä”. Siis minulle, ei oppilaalle…

Olin ekaluokkalaisten kanssa ulkona retkeilemässä ja kävelimme vaalimainosten ohi.
Eräs kysyi, että onko tuo 118 tuon ihmisen hinta.
Ennen kuin ehdin vastata, niin toinen “viisaampi” ehti väliin ja totesi:
“Ei se ole hinta, koska siinä ei ole euron merkkiä. Se on sen ikä!!”

Tämä on toistunut vaikka kuinka monta kertaa. Ei vaan aina mene jakeluun.
Yleisesimerkki vaikka liikuntatunnilta.
Opettaja: “No niin, ottakaa jokainen itsellenne pari, jokaiselle löytyy pari koska teitä on parillinen määrä. Tämä on kahdestaan tehtävä harjoitus.”
Oppilas: ” voidaanko olla kolmestaan?”
Opettaja: “Ette, tämä on pariharjoitus.”
Oppilaat: “Entäs voidaanko olla edes kolmen pari??”
Opettaja: “Mitä? Kolmen pari? Ette voi olla kolmen pari, koska tämä harjoitus tehdään kahdestaan.”

Sitten lopulta muut löytävät jonkun parikseen, mutta kuitenkin kaksi tai neljä oppilasta jää opettajan eteen.
“Minulla ei ole paria”, “ei minullakaan”…
….joskus eli aina opettajan työ vaatii pitkää pinnaa…