Työskentelen vastaanottovirkailijana ja voimassa oli kampanja, jossa tietyllä kupongilla pääsi palveluitamme käyttämään kaksi henkilöä yhden sisäänpääsyn hinnalla.

Tämä oli monille ihmisille hyvin vaikea ymmärtää, jostain syystä varsinkin jos seurueessa oli kolme henkilöä. Vaikka kuponkeja olisi ollut kaksi, kolmesta henkilöstä voi tietenkin vain yhden saada ilmaiseksi.

Eräs täti ei meinannut käsittää asiaa ollenkaan:
A: ”Niin meitä on nyt tässä kolme niin maksetaan siis yhdestä?”
M: ”Kuponki on kaksi yhden hinnalla, eli saatte yhden henkilön ilmaiseksi.”
A: ”Niin mutta siis KAKSI (osoittaa itseään ja tytärtään) YHDEN (tarkoittaen seurueen kolmatta jäsentä) hinnalla?”
M: ”Teitähän on kolme eli se olisi siinä tapauksessa kolme yhden hinnalla, mihin tämä kuponki ei oikeuta.” Tätä vääntöä jatkui useamman hetken, ja selitin saman asian monta kertaa. Pisteet tädille siitä ettei ruvennut raivoamaan, totesi vain että ei ymmärrä nyt yhtään ja maksoi lopulta mukisematta.

Olen töissä pubissa, ja toki aktiivisesti kyselen henkkareita n. alle 25-vuotiaan näköisiltä.
Usein sitten joku ottaa tästä nokkiinsa (paljastuvat yleensä 18-20-vuotiaiksi) ja vaativat tietää minun ikäni.

Ei vain mene mun jakeluun, miten iän kysyminen voi olla loukkaavaa, etenkin kun sen luulisi olevan odotettavaa nuorilla ihmisillä alkoholia ostaessa.

Nykyään törmää valitettavan usein tilanteeseen, jossa asiakkaalla ei ole mitään tietoa oikeuksistaan, eikä oikeastaan yleisesti kaupan toiminnastakaan, mutta silti kuvittelee kaiken tietävänsä.

Yleinen tilanne näissä on, että asiakas on ostanut tuotteen, jättänyt sen avaamatta ja todennut, ettei sitä enää tarvitsekaan. Kuittia ei ole kuitenkaan viitsinyt/tajunnut säilyttää. Tässä kohtaa tietenkään tavaraa ei enää oteta takaisin, ellei siinä ole selkeää virhettä. (Valmistusvirheen tapauksessakin kuitin puuttuessa, ei ole mahdollista tehdä rahallista palautusta tai vaihtoa uuteen, vaan tuote on kierrätettävä maahantuojan/muun vastaavan tahon kautta, koska kauppaa ei voida kohdentaa tässä myyjäksi.)

Ja miksikö en ota vastaan kauppaani tuotetta, jota me myymme ja tuote on edelleen myyntikuntoinen? Samasta syystä kun en osta tavarantoimittajalta tavaraa samaan hintaan kun sen aion myydä.
Joskus olen pidemmän aikaa vääntänyt tällaisesta ja asiakas on kertonut, että hänelle on toisessa liikkeessä vastaavassa tilanteessa hyvitetty tuotteen hinta tämänkertaisista ostoksistaan. Ehdotin sitten ystävälliseen sävyyn asiakkaalle, että voin tehdä tässä tapauksessa poikkeuksen, koska tuote on normaalia varastotavaraamme, eikä sillä ole nk. ”viimeistä käyttöpäivää”. Koko hintaa en kuitenkaan suostu korvaamaan, ellei asiakas pysty todistamaan, että tuote on ostettu juuri meiltä.
Ehdotin sitten kahta vaihtoehtoa:
alennusta tämänkertaisista ostoksista 10% tai hyvitystä tuotteen myyntihinnasta 50%.
Ei kelpaa ei, rahat on saatava takaisin, tai ainakin koko hinta on hyvitettävä ostoksissa. Yllättäen tämä kuitenkin päättyi sikäli onnellisesti, että sopuun päästiin ja tämä henkilö käy edelleen kanssani kauppaa, toki tiukkoja vääntöjä on ollut tämän jälkeenkin, mutta pääosin kai molemmat ovat tyytyväisiä.

Asioita joita en oikein asiakkaalle voi kertoa tuossa tilanteessa välttääkseni konflikteja:
*Tuote voi olla ostettu muualta
*Tuote voi olla ostettu meiltä halvempaan hintaan (alennusryhmät, tinkiminen jne)
*Tuote voi olla varastettu

Näistä syistä johtuen siis ainakin itse korvaan tuollaisessa tilanteessa tuotteen normaalia sisäänostohintaa mukailevan hinnan. Toki riippuen tuotteen arvosta, tämänkertaisista ostoksista jne.

Olin muutama vuosi sitten Suomen asuntomessuilla eräässä talossa kohde-esittelijänä, joka oli kaksi kerroksinen ja päivystimme aukioloaikoina eri paikoissa. Meille oli annettu tarkat säännöt talossa toimimisesta ja kuvittelisi olla päivän selvää ettei näyttelytiloissa saa esimerkiksi siirrellä kulkuesteitä ja mennä niiden ohi.
Asiakkaita kuitenkin kävi messuilla reippaasti yli 100 000 kuukauden aikana, joten ei sitä voitu erinäisiltä kohtauksilta säästyä. Talon ovella oli selkeästi merkitty, ettei taloon saa tulla koirien, jäätelön tai sateenvarjon kanssa. Ongelmia totti meille nähtävästi talon lähellä sijaitseva jäätelökioski, sillä yksittäisiä vierailijoita koitti tulla jätskinsä kanssa sisälle harva se päivä. Kun asiasta huomautti ovella, niin tiuskaistiin takaisin: “En tuu sitten ollenkaan!!!” No voi voi… Sama ongelma oli sateenvarjojen kanssa.

Vierailta saatu palaute myös oli usein mielenkiintoista. Jokaikinen päivä useampi aasi tuli minusta parista muutaman metrin etäisyydelle ja alkoi kailottaa kovaan ääneen talon värimaailmasta/väärästä huonejärjestyksestä/ovien vääristäpaikoista/liian suurista ikkunoista/ rumista huonekaluista. Koska palaute oli nähtävästi suunnattu minulle ihan etäisyydestä ja äänentasosta päättelin, vaikkei suoraan minulle puhuttukaan) yleensä näissä tilanteissa otin kaiken mahdollisen irti ja menin henkilökohtaisesti selittämään kuinka esimerkiksi sisustussuunnittelija on asian ajatellut tai miten käytännöllinen ratkaisu on lapsiperheelle… Tässä vaiheessa aasilla tuli hyvin nopeasti vauhti päälle ja ulos.
Moni myös tuli antamaan palautetta, sillä olin rakentanut ruman ja huonon talon, ja vielä ihan väärään paikkaan! Kyllä, ihan omin pikku kätösin kasasin 250 neliön kivitalon ja vielä valitsin tontinkin, olinhan jo parikymppinen ja ~60 kiloinen nainen…

Yläkerran parvekkeelta näki suoraan takapihalle ja siellä sijaitsevalle porealtaalle. Altaan viereen oli asetettu muovisia leluja ihan vain rekvisiitaksi. Joskus lapset uittivat poreammeessa esimerkiksi pieniä muoviveneitä tai -rekkoja, ei yleensä sen vakavampaa. Siinä vaiheessa tuli kyllä ihmetys ja myötähäpeä kun parvekkeelta näin aikuisen miehen paiskovan kaikki lelut suoraan poreammeeseen ja jättävän sinne… ja ei muuta kuin itse onkimaan ne pois!

Aaseille ei saanut sanoa palautetta käytöksestä, sillä kaikilla taloilla oli tavoitteena voittaa vuoden talokilpailu ja talon omistajat tekivät päivittäin yllätysvierailuja ihan vain tarkistaakseen, ettemme notkuneet tekemättä mitään (emme olleet heidän palkkalistoillaan) tai huutamassa, koska lattiassa/seinässä/huonekalussa oli kulumajälkiä tai likaa. Ihan joka paikkaan emme ehtineet vahtimaan ja kaikilla oli jo ennen messuja tiedossa, ettei siitä täysin ehjällä ja puhtaalla talolla selvitä…

Joka tapauksessa oli hyvä kokemus kaikkineensa, vaikka en ihan heti olisi toista samanlaista kuukautta ollut valmis kiskaisemaan