Työskentelen vastaanottovirkailijana ja voimassa oli kampanja, jossa tietyllä kupongilla pääsi palveluitamme käyttämään kaksi henkilöä yhden sisäänpääsyn hinnalla.

Tämä oli monille ihmisille hyvin vaikea ymmärtää, jostain syystä varsinkin jos seurueessa oli kolme henkilöä. Vaikka kuponkeja olisi ollut kaksi, kolmesta henkilöstä voi tietenkin vain yhden saada ilmaiseksi.

Eräs täti ei meinannut käsittää asiaa ollenkaan:
A: ”Niin meitä on nyt tässä kolme niin maksetaan siis yhdestä?”
M: ”Kuponki on kaksi yhden hinnalla, eli saatte yhden henkilön ilmaiseksi.”
A: ”Niin mutta siis KAKSI (osoittaa itseään ja tytärtään) YHDEN (tarkoittaen seurueen kolmatta jäsentä) hinnalla?”
M: ”Teitähän on kolme eli se olisi siinä tapauksessa kolme yhden hinnalla, mihin tämä kuponki ei oikeuta.” Tätä vääntöä jatkui useamman hetken, ja selitin saman asian monta kertaa. Pisteet tädille siitä ettei ruvennut raivoamaan, totesi vain että ei ymmärrä nyt yhtään ja maksoi lopulta mukisematta.

Olen töissä pubissa, ja toki aktiivisesti kyselen henkkareita n. alle 25-vuotiaan näköisiltä.
Usein sitten joku ottaa tästä nokkiinsa (paljastuvat yleensä 18-20-vuotiaiksi) ja vaativat tietää minun ikäni.

Ei vain mene mun jakeluun, miten iän kysyminen voi olla loukkaavaa, etenkin kun sen luulisi olevan odotettavaa nuorilla ihmisillä alkoholia ostaessa.

Nykyään törmää valitettavan usein tilanteeseen, jossa asiakkaalla ei ole mitään tietoa oikeuksistaan, eikä oikeastaan yleisesti kaupan toiminnastakaan, mutta silti kuvittelee kaiken tietävänsä.

Yleinen tilanne näissä on, että asiakas on ostanut tuotteen, jättänyt sen avaamatta ja todennut, ettei sitä enää tarvitsekaan. Kuittia ei ole kuitenkaan viitsinyt/tajunnut säilyttää. Tässä kohtaa tietenkään tavaraa ei enää oteta takaisin, ellei siinä ole selkeää virhettä. (Valmistusvirheen tapauksessakin kuitin puuttuessa, ei ole mahdollista tehdä rahallista palautusta tai vaihtoa uuteen, vaan tuote on kierrätettävä maahantuojan/muun vastaavan tahon kautta, koska kauppaa ei voida kohdentaa tässä myyjäksi.)

Ja miksikö en ota vastaan kauppaani tuotetta, jota me myymme ja tuote on edelleen myyntikuntoinen? Samasta syystä kun en osta tavarantoimittajalta tavaraa samaan hintaan kun sen aion myydä.
Joskus olen pidemmän aikaa vääntänyt tällaisesta ja asiakas on kertonut, että hänelle on toisessa liikkeessä vastaavassa tilanteessa hyvitetty tuotteen hinta tämänkertaisista ostoksistaan. Ehdotin sitten ystävälliseen sävyyn asiakkaalle, että voin tehdä tässä tapauksessa poikkeuksen, koska tuote on normaalia varastotavaraamme, eikä sillä ole nk. ”viimeistä käyttöpäivää”. Koko hintaa en kuitenkaan suostu korvaamaan, ellei asiakas pysty todistamaan, että tuote on ostettu juuri meiltä.
Ehdotin sitten kahta vaihtoehtoa:
alennusta tämänkertaisista ostoksista 10% tai hyvitystä tuotteen myyntihinnasta 50%.
Ei kelpaa ei, rahat on saatava takaisin, tai ainakin koko hinta on hyvitettävä ostoksissa. Yllättäen tämä kuitenkin päättyi sikäli onnellisesti, että sopuun päästiin ja tämä henkilö käy edelleen kanssani kauppaa, toki tiukkoja vääntöjä on ollut tämän jälkeenkin, mutta pääosin kai molemmat ovat tyytyväisiä.

Asioita joita en oikein asiakkaalle voi kertoa tuossa tilanteessa välttääkseni konflikteja:
*Tuote voi olla ostettu muualta
*Tuote voi olla ostettu meiltä halvempaan hintaan (alennusryhmät, tinkiminen jne)
*Tuote voi olla varastettu

Näistä syistä johtuen siis ainakin itse korvaan tuollaisessa tilanteessa tuotteen normaalia sisäänostohintaa mukailevan hinnan. Toki riippuen tuotteen arvosta, tämänkertaisista ostoksista jne.

Olin muutama vuosi sitten Suomen asuntomessuilla eräässä talossa kohde-esittelijänä, joka oli kaksi kerroksinen ja päivystimme aukioloaikoina eri paikoissa. Meille oli annettu tarkat säännöt talossa toimimisesta ja kuvittelisi olla päivän selvää ettei näyttelytiloissa saa esimerkiksi siirrellä kulkuesteitä ja mennä niiden ohi.
Asiakkaita kuitenkin kävi messuilla reippaasti yli 100 000 kuukauden aikana, joten ei sitä voitu erinäisiltä kohtauksilta säästyä. Talon ovella oli selkeästi merkitty, ettei taloon saa tulla koirien, jäätelön tai sateenvarjon kanssa. Ongelmia totti meille nähtävästi talon lähellä sijaitseva jäätelökioski, sillä yksittäisiä vierailijoita koitti tulla jätskinsä kanssa sisälle harva se päivä. Kun asiasta huomautti ovella, niin tiuskaistiin takaisin: “En tuu sitten ollenkaan!!!” No voi voi… Sama ongelma oli sateenvarjojen kanssa.

Vierailta saatu palaute myös oli usein mielenkiintoista. Jokaikinen päivä useampi aasi tuli minusta parista muutaman metrin etäisyydelle ja alkoi kailottaa kovaan ääneen talon värimaailmasta/väärästä huonejärjestyksestä/ovien vääristäpaikoista/liian suurista ikkunoista/ rumista huonekaluista. Koska palaute oli nähtävästi suunnattu minulle ihan etäisyydestä ja äänentasosta päättelin, vaikkei suoraan minulle puhuttukaan) yleensä näissä tilanteissa otin kaiken mahdollisen irti ja menin henkilökohtaisesti selittämään kuinka esimerkiksi sisustussuunnittelija on asian ajatellut tai miten käytännöllinen ratkaisu on lapsiperheelle… Tässä vaiheessa aasilla tuli hyvin nopeasti vauhti päälle ja ulos.
Moni myös tuli antamaan palautetta, sillä olin rakentanut ruman ja huonon talon, ja vielä ihan väärään paikkaan! Kyllä, ihan omin pikku kätösin kasasin 250 neliön kivitalon ja vielä valitsin tontinkin, olinhan jo parikymppinen ja ~60 kiloinen nainen…

Yläkerran parvekkeelta näki suoraan takapihalle ja siellä sijaitsevalle porealtaalle. Altaan viereen oli asetettu muovisia leluja ihan vain rekvisiitaksi. Joskus lapset uittivat poreammeessa esimerkiksi pieniä muoviveneitä tai -rekkoja, ei yleensä sen vakavampaa. Siinä vaiheessa tuli kyllä ihmetys ja myötähäpeä kun parvekkeelta näin aikuisen miehen paiskovan kaikki lelut suoraan poreammeeseen ja jättävän sinne… ja ei muuta kuin itse onkimaan ne pois!

Aaseille ei saanut sanoa palautetta käytöksestä, sillä kaikilla taloilla oli tavoitteena voittaa vuoden talokilpailu ja talon omistajat tekivät päivittäin yllätysvierailuja ihan vain tarkistaakseen, ettemme notkuneet tekemättä mitään (emme olleet heidän palkkalistoillaan) tai huutamassa, koska lattiassa/seinässä/huonekalussa oli kulumajälkiä tai likaa. Ihan joka paikkaan emme ehtineet vahtimaan ja kaikilla oli jo ennen messuja tiedossa, ettei siitä täysin ehjällä ja puhtaalla talolla selvitä…

Joka tapauksessa oli hyvä kokemus kaikkineensa, vaikka en ihan heti olisi toista samanlaista kuukautta ollut valmis kiskaisemaan

Työskentelen asiakaspalvelutehtävissä firmassa, joka tarjoaa vedonlyöntipelejä netissä. Meille on ollut erilaisia tarjouksia, joissa rekisteröityjä saa esim. ilmaista pelirahaa. Tässä vakiovalituksia:

A: En saanut ilmaista rahaa!
M: Tutkitaanpas, mitä koodia käytitte?
A: Mitä koodia? En minä mitään mistään koodista tiedä!

A: Huijarit! En saanutkaan rahaa ilmaiseksi! En saa nostettua rahoja ulos!
-tässä välissä kysyin asiakastiedot-
M: Jaahas, näyttää siltä, että ette ole vielä pelanneet lainkaan. Voitte nostaa vain voittoja ulos. Tervetulopalkkio on pelaamista varten…

Samat toistuu, vaikka noista on aina selvästi mainittu.

Äitini oli aikoinaan töissä ison yrityksen puhelinvaihteessa. Asiakas soitti vaihteeseen ja halusi valittaa yrityksen myymistä irtokanamunista. Asiakas oli tyytymätön kananmunien kuorien huonoon laatuun. Hän oli ostanut kanamunia paperipussissa. Kotona hän oli laittanut paperipussin sängylle ja istunut pussin päälle. Kanamunien kuoret menivät rikki. Asiakas pyysi välittämään asian kanalaan, että kanamunissa pitää olla vahvemmat kuoret. Äitini lupasi välittää viestin ja asiakas oli tyytyväinen.

Edelleen jäätelökioskilla..

Sit tää on varmasti yks kaikista ärsyttävimmistä ja toistuu valehtelematta joka ikinen päivä:
A: Mitä pehmistä teillä on?
M: Vaniljapehmistä.
A: Eikö muuta?
M: Ei. Mitä tekis mieli sanoo asiakkaalle: NO MITÄS LUULET ETTÄ ONKO JOTAKIN MUUTA MAKUA JOS JUST SEKUNTI SITTEN SANOIN ETTÄ ON VAAN VANILJAPEHMISTÄ?!? Ja jos kioskin ikkunassa on ainoostaan vaniljapehmiksen kuva niin miks ihmeessä meillä olis jotain muutakin pehmistä? Mitä ilmeisimmin se “muun makuinen” pehmis on niin hirvittävän suosittua ja paaaaljon parempaa kun vaniljapehmis niin kai me nyt herranen aika sentään ymmärrettäs mainostaa sitä?!?
Sit päästäänkin hinnan sanomiseen. Ei siinä mitään jos sillon kun oon palloo tekemässä niin asiakas kysyy hintaa että voi kaivaa tasarahan kolikoista valmiiksi esille. Mutta se, että laitan jäätelön tiskille ja avaan suuni sanoakseni hinnan niin asiakas sanoo väliin “paljonko”. OLIPA HELVETIN HYVÄ ETTÄ KYSYIT KOSKA MUUTEN EN VARMASTI OLISKAAN HINTAA KERTONU!!! Ku just olin vittu sanomassa sulle.
Samankaltanen tilanne on se kun asiakas pyytää pehmiksen kastikkeella ja mä kysyn “mikä kastike laitetaan -” ja oon jatkamassa vaihtoehtojen luettelulla niin siihen väliin asiakas hönkäsee “no mitäs teiltä löytyy” Hienoa että satuit kysymään koska enhän mä muuten ois kertonu sitäkään!!!!

Mikä kans ihmetyttää niin se, että lasten ei anneta ite valita jäätelöö. Esimerkiks kerran lapsi sanoi lempimakunsa olevan vanilja ja halusi nimenomaan vaniljapallon, niin vanhempi vaatimalla vaati lapseltaan että “älä nyt mitään vaniljaa, ota jotain oikeeta makua siihen”. Excusemua mutta vanilja ON maku.
Toinen samaan sarjaan kuuluva on se että vanhempi puhuu lapselleen että saa nyt sen jäätelön joka tälle on luvattu, mutta sitten kioskilla katotaan hintoja “kauheen kalliita, kaupasta saa halvemmalla, en kyllä osta tästä sulle!!” Ja se pikkunen mukula on saattanu koko päivän oottaa sitä että saa ulkona auringonpaisteessa syödä sitä kioskijäätelöö? Tosi kivalta varmaan tuntuu siitä lapsesta sitten että ei sen yhden jäätelöpallon verran voinu käyttää rahaa siihen. Hinnasta ja pallojen koosta mussutetaan paljon. Sori vaan mutta mä en niitä hintoja oo päätäny enkä niille voi yhtään mitään, hinnat on ne mitkä on. Et sä siellä baarissakaan/kaupassa tingi hinnasta, miks sitten jäätelökioskilla? Ja vaikka kuinka pyydät että tekisin vähän isomman pallon pienen pallon hinnalla, niin ei onnistu. Ja kioski ei oo myöskään mikään “Punnitse ja säästä -myymälä” eli en mä tee sulle kahella eurolla “jonkun kokosta pehmistä” kun sen hinta on 2,80 e ja sillä sipuli. Vai saatko sä baarissakin pienemmän oluen ku ei rahat enää ihan riitä koko tuoppiin? Ja musta on aika turhaa tulla kerjäämään uutta jäätelöö siks että joku alle 2-vuotias mukula pudotti omansa maahan. Kai nyt ymmärtää että ei sen ikänen välttämättä osaa kävellä niin tasasesti ja koordinaatiokin ehkä on sen verran heikkoo vielä että se jäätelö helposti keikahtaa siitä kiposta maahan tai tötterö kulkee kädessä ihan kallellaan? Ei se pallo sillon mukana pysy.
Kuitenkin tykkäsin työstäni ja minulle jäi monia mukavia muistoja.

Olin viime kesän jäätelönmyyjänä ja tässä kesän aikana samanlaiset, ÄRSYTTÄVÄT, toistuvat asiakkaat/tapaukset.
Ihan ensimmäinen juttu on tervehtiminen. Kuinka hemmetin vaikeeta se on? Itse asiassa oon huomannu että kaikista helpointa se on nuorille ihmisille, jotka monesti tervehtivät jopa omasta aloitteestaan. Mutta monet, niiiiiiin harmittavan monet, tulee vaan luukulle ja töksäyttää mitä haluaa. Joskus en ehdi kuin avata suutani tervehdykseen, joskus ehdin tervehtiä mutta vastauksena on “pehmis”.

Sitten menen tekemään palloo ja oon just laittanu sen vohveliin niin huudetaan (kyllä, joskus jopa HUUDETAAN huutamalla) “aitoon vohveliin!” No voi kuule kun se on nyt vähän myöhästä. Jos se on niin välttämätöntä saada just siihen aitoon vohveliin niin sen vois sanoo siinä tilatessa?! Järki hei haloo, tottakai se tulee automaattisesti siihen TAVALLISEEN vohveliin eikä johonkiin erikoiseen!? Ja yhdellä akalla oli joskus vielä otsaa alkaa valittamaan että täytyy muuttaa kioskin käytäntöä (että ei kysytä vohvelista, asiakas kertoo itse jos haluaa erilaisen) ja antaa pomolle sellasta palautetta että EHDOTTOMASTI TÄYTYY kysyä asiakkaalta millasen vohvelin hän haluaa. No se onkin ihan helvetin hyvä kun jonoo on 30 metriä niin kysellä joltain mummelilta minkälaisen vohvelin hän nyt tahtoo ja alkaa sit selittää niiden eroo kun sillä ei tälle asiakkaalle ois helvetinperseen väliä minkälainen vohveli siihen jäätelöön tulee kun JÄ ÄTELÖÖHÄN siihen tultiin ostamaan. Joskus ehdin viedä jäätelön tiskille asti ja sit tulee kysymys “oisko sen saanu aitoon vohveliin” No olis saanu joo JOS OISIT PYYTÄNY!!! Nimenomaan OLIS saanu, ei saa enää tai se on 20 snt lisää roskiin menevästä toisesta vohvelista.

Toinen kans mitä huudetaan perään just kun oon menny tekemään palloo, niin “yks pallo vaan!!” Nou shit, oisin laittanu kysymättä kuule seittemän palloo jos et ois tarkentanu. Jos sä baarissa tilaat Salmarin niin tartteeko sitä erikseen tarkentaa että shottilasiin eikä tuoppiin? Of course se tehdään se normaalikoko jos ei tarkenneta!

Olin yhtenä kesänä töissä eräässä pikaruokamestassa ja viikonloppuyövuoroissa meinasi kyllä välillä huumorintaju olla kortilla keski-ikäisten sammumispisteessä olevien miesten kanssa.Unohtumattomimpia iskuyrityksiä olivat varmaankin nämä:
- Yks mega-ateria fantalla ja sun puhelinnumero!
- Hei sit ku sun työvuoro loppuu ni lähetäänkö huoltsikalle pelaa Tuplapottia?

Meinasin sanoo, et jep, aina aamukuudelta ku pääsen töistä, ni mieli tekeekin lähtee pelaa tuplapottia krapulaisen miehen kans…

Olin kaupassa töissä, jossa ei omaa boonuskorttia ole, harvasen päivä jokunen mummo yritti sitä minulle tyrkyttää, mutta minä selitin ystävällisesti, ettei meillä sellaisia ole. Kuitenkin yhdelle mummolle oli hyvin vaikea selittää, ettei meillä boonuskortit käy: Aasiakas ojentaa boonuskorttia.

M: “Meillä ei ole boonusjärjestelmää, tuo käy xxxxxxxxssa, ei meillä.”
A: “Niin niin, vetäset sen vain tosta ja mulle tulee boonukset.”
M: “En, koska meillä ei ole boonusjärjestelmää.”
A: “Ai ei ole vai?! Tuossa se lukee.” Aasiakas osoittaa lappua, jossa kerrotaan mitkä kortit meillä käy maksuvälineenä.
M: “Niin siis meillä käy maksuvälineenä Visa, Visa Elektron…”
A keskeyttää: “Niin, niin. Annat minulle nyt vain ne boonukset!”
M: “Mutta meillä ei ole sitä boonusjärjestelmää. Tuo kortti käy xxxxxxxssa, ei meillä.”
A: “On siinä kans ammattitaidoton kassa! Teen sinusta valituksen, enkä kyllä mitään osta!”

Aasiakas lähti maksamatta ostoksiaan ja teki minusta valituksen myymäläpäällikölle, kun en boonuksia viitsi antaa. Kyllä sitä hieman naurettiin.